Iida Marjosalmi

Iida toimii Dagmarin Drive-yksikössä markkinoinnin strategina ja digitaalisen markkinoinnin sekä markkinoinnin transformaation ja teknologioiden asiantuntijana. Tulevaisuuteen katsova ja aikaansaava kehittäjä, joka innostuu kaikesta uudesta ja haluaisi toteuttaa jo senkin, joka ei ole ihan vielä mahdollista.

Dagmar Driven strategi Iida Marjosalmi kirjoitti kasvutarinan dagmarilaisena. Miltä ensimmäiset viikot uudessa asiantuntijaorganisaatiossa tuntuivat, miten oma intohimon kohde löytyi, mitä kasvu asiantuntijana vaatii – ja miten matka jatkuu.

Tänään 25.5.2021 olen ollut dagmarilainen tasan 511 päivää. Noista päivistä olen viettänyt vain murto-osan toimistollamme Lönkalla. Ennen koronaa, tuoreena dagulaisena, ehdin lähinnä istua asiakkaan tiloissa perehtymässä uuteen asiakkuuteen. Sitten teinkin jo töitä etänä, kotini kellarissa.

Ja silti olen tuntenut olevani dagulainen – ihan koko ajan.

Astuin Lönkalle ensimmäisen kerran dagulaisena 2.1.2020. Alussa tunsin aivan valtavaa epävarmuutta. Uudet kollegani osoittautuivat huikean osaaviksi, fiksuiksi ja kaiken lisäksi kivoiksi. Sain ympärilleni mahtavan tiimin. Silti pohdin, miten voin koskaan päästä samalle asiantuntijatasolle. He puhuivatkin asioista, joista en tuntunut tajuavan mitään.

Nyt ymmärrän, että Dagmarin asiantuntijoilla on omat kiinnostuksen kohteensa. Jokainen syventää osaamistaan itsenäisesti omista intohimon kohteistaan ponnistaen. On tosi upeaa, että asiantuntijamme ovat ihan oikeasti kiinnostuneita juuri niistä asioista, joiden parissa he työskentelevät. Heistä jokainen vie omaa asiantuntijuuttaan eteenpäin itselleen tärkeän aiheen ympärillä ja jakaa siitä tietoa aktiivisesti myös muille. Asiantuntijat päättävät itse, miten jakavat osaamistaan. Monet kirjoittavat blogitekstejä yksin tai yhdessä, esiintyvät sisäisissä ja ulkoisissa tilaisuuksissa tai pitävät koulutuksia. Mutta aina oma-aloitteisesti ja itseohjautuvasti. Meistä jokainen saa, niin halutessaan, oman äänensä kuuluviin.

Miten löysin oman intohimoni kohteen asiantuntijana?

Alussa minulla ei ollut omaa erityiskiinnostuksen kohdetta. Yritin haalia aiheita muilta, mutta eivät ne koskettaneet riittävän syvältä. Niinpä ryhdyin etsimään ja tunnistamaan omia intohimon ja mielenkiinnon kohteitani.

Etsintä kesti yllättävän kauan. Kysyin esihenkilöltäni usein: ”Onko jotain tiettyä aihealuetta, johon toivoisitte minun asiantuntijana keskittyvän?”. En saanut koskaan vastausta, vain kummallisia ympäripyöreitä vastakysymyksiä.

Nyt joku voisi ajatella, että höh, onpa epäreilua. Mutta ei – päinvastoin! Esihenkilöni käytti coachaamisestakin tuttua oivalluttamisen menetelmää. Asiat, jotka annetaan sinulle valmiina, eivät koskaan ole yhtä motivoivia kuin asiat, jotka oivallat itse. Syvin ja innostunein asiantuntijuus lähtee aina henkilökohtaisesta intohimosta tutkia jotakin lisää.

Omien intohimon kohteiden etsiminen, löytäminen ja ääneen sanominen vaatii rohkeutta: ”Tätä minä haluan tutkia, ymmärtää ja lopulta jakaa oppimani muille. Aiheen asiantuntijana.”

Vei se minultakin aikaa, mutta aloin löytää intohimoni kohteita asiakkuuksien kautta. Lopulta tajusin olevani generalisti – ja tänään olen sitä ylpeästi! Suuri intohimoni on oppia jatkuvasti uutta monelta eri alueelta. Haluan ymmärtää mahdollisimman paljon erilaisia asioita ja jakaa tuota tietoa muille.

Aloin tutkia oma-aloitteisesti markkinoinnin kokonaisvaltaista mittaamista, kasvumarkkinointia, tilastollista testaamista, automaatiota, modernin markkinoinnin toimintamalleja, ABM-kohdistamista…laajassa kentässä riittää loputtomasti kiinnostavia aiheita ja uusia nousee tuon tuosta.

Mitä kasvu asiantuntijana vaatii?

Kiinnostavinta Dagmar-matkassani on ollut se, että kukaan ei ole koskaan tullut kertomaan, mitä minun pitäisi tehdä. Olen toteuttanut itseäni täysin itseohjautuvasti ja silti saanut kaiken tarvitsemani tuen.

Käytän viikostani useita tunteja siihen, että opettelen lisää ja syvennän tai laajennan asiantuntijuuttani. Tämä on vaatinut melkoista järjestelmällisyyttä. Hyödynnän mm. Outlook-kalenterin tarjoamaa keskeytyksetön työaika -toimintoa, priorisoin työtehtäväni (Red, Yellow, Green) ja seuraan työtilannettani aktiivisesti, jotta ymmärrän mihin voin lähteä mukaan ja mihin en.

Pitää myös olla rohkeutta sanoa ajoissa, jos korttitalo alkaa kaatua. Niinkin on käynyt.

Kehityskeskustelussa kysyin esihenkilöltäni, onko työajan käyttäminen itsensä kouluttamiseen ok? Hän nauroi ja vastasi: ”Miten ihmeessä voisit toimia asiantuntijana, jos et kouluttaisi itseäsi jatkuvasti ja oppisi lisää?” Tässä hän on 110 %:sti oikeassa.

Miten aion jatkaa seuraavat 500 päivää?

Pidän työnteosta. Minulla on loputon tarve ja halu oppia koko ajan jotain uutta. Se motivoi ja pitää innostuneena. Kysyn rohkeasti, vedän tuntemattomia hihasta, tutustun mahdollisimman moneen ja verkostoidun laajasti.

Meissä asiantuntijoissa asuva tieto on myös Dagmarin tietopääomaa. Me olemme se valtti, jolla asiakkaat voitetaan puolellemme ja rakennetaan kasvua. Tiesitkö, että aineeton tietopääoma luo jopa 80 % yrityksen menestyksestä? Tämän kertoi liiketalouden yliopettaja Martin Stenberg. Me asiantuntijat olemme yhtä kuin tuo tietopääoma. Arvostetaan siis osaamistamme ja kehitetään sitä jatkuvasti. Siinä on mielestäni myös henkilökohtaisen motivaation, edelläkävijyyden ja etenemisen voima.

Aloittaessani Dagmarissa minulle kerrottiin, että sinä luot urasi itse. En silloin täysin ymmärtänyt, mitä sillä tarkoitettiin. Nyt 511 päivää myöhemmin ymmärrän. Kaiken mitä olen tehnyt, olen tehnyt omista lähtökohdistani ja itseäni kehittäen. Olen toki saanut työstääkseni myös monia selkeitä briiffejä, mutta joka kerta olen lukenut ne ja toteuttanut lopulta itseni näköisinä. Opetellut aina jotain uutta ja tuonut sen esiin tuotoksessani. Ai että, miten se pelottaakaan edelleen joka ikinen kerta. Asetat itsesi alttiiksi tuntemattomalle, heittäydyt – ja lopulta kun uskallat taas hengittää, huomaat oppineesi valtavasti uutta.

Oppimisen matkani siis jatkuu, palan edelleen halusta oppia jatkuvasti lisää ja jakaa tietojani muille. Sen vuoksi jatkan myös blogien kirjoittamista ja esiintymistä kauhunsekaisin tuntein. Lopulta siitä saa kuitenkin aina kiksit. Niin itsensä ylittämisessä yleensä käy.

Mottoni on: ”älä koskaan lakkaa oppimasta”.