17.3.2011 | Sosiaalinen media

Säteilyä Twitterissä

Tänään Twitterissä, huomenna otsikoissa. Silti monien mielestä Twitteriä ei käytä juuri kukaan. Dagmarin Roope Ruotsalainen pohtii, miten markkinoijan pitäisi suhtautua kanavaan, joka ennustaa Googlea tarkemmin Oscar-voittajan, tietää tsunameista toimittajia nopeammin ja jossa aikaansa seuraava poliitikko jakaa ajatuksiaan?

Mikrobloggauspalvelu Twitter tulee kriisien kautta kansan käyttöön. Perjantaisen Japanin maanjäristyksen jälkeen Twitterin feedi täyttyi uutisiin ja blogikirjoituksiin viittaavista linkeistä ja aiheen ympärillä pyörivistä kommenteista. Toiset ehtivät julistaa Twitterin yhdeksi tärkeäksi kriisitiedotuskanavaksi. Pinnan alla kytee todellinen propagandakanava, jota mainostajat eivät ole vielä valjastaneet omaan käyttöönsä.Siinä missä asiatieto leviää Twitterissä nopeasti, näkee moni myös mahdollisuuden edistää omaa agendaansa. Japanin ydinvoimaonnettomuuden yhteydessä saman asian ympärillä eivät kierrelleet vain poliitikot, vaan aktiivista roolia omiin suuntiin ja voimakkailla viesteillä vetivät niin ydinvoimaa vastustavat kansalaisjärjestöt kuin ydinvoiman puolustajatkin. Informaatiovilinässä tottumaton silmäpari ei ehkä erota maalailevan julistuksen taustoja vakuuttavasti kirjoitetusta informaatiopaketista. Kumpi kertoo totuuden – jos kumpikaan?

Käyttäjät kadoksissa

Twitter ryöpsähtelee myös markkinoijien huulille tasaisin väliajoin. Useampaan kertaan mainostajille tyrmätty – ei sitä kukaan käytä – palvelu on kasvanut jatkuvasti ja esimerkiksi Amerikassa levittäytynyt teknologiatursaiden taskusta osaksi tavallisten tallaajien arkea. Suuren yleisön läpimurto ei kaukaisessa Pohjolassa ole vielä ajankohtainen, mutta mielipidevaikuttajien kanssa kommunikointiin Twitter saattaa olla yllättävän relevantti.

Zipipopin toimitusjohtaja, Suomen ensimmäisiin twitteristeihin kuuluva Helene Auramo uskoo, että Twitter on jäänyt meillä taka-alalle, koska Facebook valtasi sen markkinoita:

– Twitter toimii hyvin kiinnostavien linkkien levitykseen, mutta keskustelussa se ei voita esimerkiksi Facebookia, joka toimii tällä hetkellä paremmin palaute- ja markkinointiviestinnän kanavana.

Viime viikolla M&M:n uutisoima Microsoftin ja TNS Gallupin tutkimus antaa ymmärtää, että suomalaiset ovat sosiaalisessa mediassakin pieneen piiriin peräkammariin piiloutuvaa porukkaa. ”41 prosenttia sosiaalista mediaa käyttävistä suomalaisista haluaisi nähdä vain valitsemiensa henkilöiden päivitykset”-tulkinta johtaa kuitenkin harhaan.

Uutisoinnin kääntyessä useiden ystävien ja satunnaisten tuttavien seuraamisen haittoihin ja epämukavuuksiin sosiaalisessa mediassa, silmien kannattaa antaa singahdella sosiaalisen median sisällön laadussa. Jokainen meistä on painanut follow- tai confirm-nappeja itse ja päättänyt kenen tuottamaa sisältöä lukee. Yhdelle kaverin, toiselle äidin ja kolmannelle idolin seuraaminen saattaa olla ”se juttu”. Pääsääntöisesti Facebookin ja Twitterin ero kulkee kuitenkin asiasisällössä: jälkimmäisessä sitä on.

Viisauden keskittymä

Yksisuuntainen, nopeiden ajatusten ja linkkien jakaminen mikrobloggaamalla ei sellaisenaan vaikuta järisyttävän sosiaaliselta. Retweetit, eli toisten statusten eteenpäin jakamiset sekä niiden kommentointi saavat palvelun elämään. Kavereiden perässä roikkuminen ei ole pop, sen sijaan mielenkiintoisten, tuntemattomienkin ihmisten ajatuksia halutaan seurata. Twitter onkin vetänyt myös Suomessa aktiivikäyttäjiksi lukuisia eturivin liike-elämän ja politiikan vaikuttajia.

Tuhansien silmäparien seuratessa mielipidevaikuttajien edesottamuksia ja ajatuksia ei voi välttyä johtopäätökseltä, että pienillä tweettauksilla on merkitystä. Suomessa Twitterin käyttäjäkunta muodostunee toistaiseksi teknologiaan, mediaan, markkinointiin ja politiikkaan hurahtaneista – juuri niistä, jotka uskottelevat itselleen kulkevansa aallon harjalla. Mutta juuri nopeasti omaksuvassa edelläkävijöiden kohderyhmässä piileekin Twitterin vaikutuksen taika: uudet asiat ovat nopeasti tiedossa, ja mullistukset ovat vyöryneet porukan läpi jo siinä vaiheessa, kun toimittajat vasta kuulevat jotain tapahtuneen.

Auramon mukaan Twitterin rooli korostuu usein kriisitilanteessa, joten monilla yrityksillä se on otettu osaksi kriisiviestintäsuunnittelua.

Twitter ei ole työkalu massojen tavoittamiseen, mutta innovaatioalojen sekä lobbaajien työkalupakissa se on välttämätön kuuntelu- ja vaikutusmekanismi.

Haluatko kuulla lisää? Seuraa Roopea Twitterissä: @ruotsalainenr tai lähetä perinteikkäämpää postia roope.ruotsalainen@dagmar.fi.

Roope Ruotsalainen

Roope Ruotsalainen

Lisää aiheesta