Miten ”Big Brother” otettaisiin vastaan Suomessa?

Hollantilainen Endemol on myynyt Big Brother -ohjelmaformaatin jo yli tusinaan maahan. Englannissa ohjelma on ollut huikea taloudellinen menestys. Yksinomaan puhelinäänestykset ovat tuottaneet voittoa liki 20 mmk, myös mainosajan myynti on onnistunut hyvin.

Ruotsissa ohjelma sai ensi-iltansa 3.9. Kanal 5:llä. Ensiesityksen yli 605.000 katsojamäärä tipahti heti toisen esityksen aikana 273.000 katsojaan. Syyskuun katsojakeskiarvo on ollut n. 200.000. Aiemmin keväällä TV3:lla aloittanut samantyyppinen ohjelma, Baren, oli jo ennättänyt vakiinnuttaa asemansa eikä ohjelmayleisöjä ole riittänyt molemmille – ainakaan alkuun. Eikä Barenkaan ole mikään suunnaton hitti, syksyn katsojamäärä on keskimäärin 246.000.

Ruotsissa myös mainostajien ja toimistojen suhtautuminen on ollut englantilaisia varauksellisempi – moni on jäänyt pohtimaan, onko mediaympäristö sopiva. Vaikka katsojaluvut olisivatkin korkeat ja katsojaprofiili oikea, voi mediaympäristö silti karsia potentiaalisia mainostajia.

Missä on ohjelmanteon etiikka, kysytään "Big Brother" -ohjelmakonseptin käynnistyessä uudessa ostajamaassa. Ovatko tirkistelyohjelmat hyvää ohjelmatarjontaa? Mikä näissä viehättää katsojia? Millainen mielikuva niistä tarttuu ohjelman yhteydessä esiintyviin mainostajiin?

Kanavamäärien lisääntyessä ovat kansainväliset ohjelmaformaatit yhä useammin löytäneet tiensä myös Suomeen. Kansainvälisen konseptin onnistumisen ratkaisee useimmiten paikallinen toteutustapa. Esimerkiksi Uutisvuotoa voidaan pitää onnistuneena: se sai viime keväänä parhaimmillaan jopa miljoonaa katsojaa.

Nelosen Haluatko Miljonääriksi? -katsojalukujen kehitys kertoo myös katsojiin purevasta toteutuksesta. Sarja käynnistyy uudelleen tässä kuussa samana viikonloppuna kuin MTV3:lla alkava Greed.

Lähteitä: Resumé 39/2000, MMS