| Politiikka – ketä kiinnostaa? (23.5.2002) | ||||||||||||||||
|
Yli 300 000 suomalaisen taskussa on jonkin puolueen jäsenkirja. Monille pelkkä jäsenyys riittää, sillä yhä harvempi tilaa kotiinsa puolueensa pää-äänenkannattajan. Puoluelehtien levikit ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana pudonneet reippaasti. Uskollisimmat lukijat ovat päälle 50-vuotiaita miehiä.
|
||||||||||||||||
|
"Politiikka – ketä kiinnostaa" ovat nuoret hokeneet jo pitkään. Kun vaikutusmahdollisuuksiin ei uskota tai todellista tarvetta vaikuttamiselle ei ole, jättää moni vaaleissa äänestämättä. Näin kävi viime eduskuntavaaleissa, jolloin äänestysprosentti romahti itsenäisen Suomen ensimmäisten vaalien tasolle. Vuoden 1999 eduskuntavaaleissa peräti 1,3 miljoonaa äänestysikäistä suomalaista heittäytyi nukkumaan. Ketä politiikka sitten kiinnostaa? TGI-raportin mukaan tyypillinen politiikasta mielellään tai jokseenkin mielellään keskusteleva henkilö on hyvin koulutettu, Suur-Helsingissä asuva, yli 50-vuotias mies, jonka lapset ovat jo muuttaneet pois kotoa. Joukkoon mahtuu sekä johtajia, ylempiä toimihenkilöitä että eläkeläisiä. Sen sijaan erityisesti alle 40-vuotiaat, perheelliset naiset eivät halua tai ehdi osallistua poliittiseen debattiin. Heidän ryhmäänsä kuuluu niin opiskelijoita, työväestöä, maatalousyrittäjiä kuin alempia toimihenkilöitä ja yrittäjiä. Suurimpien puoluelehtien lukijaprofiilit vahvistavat TGI-raportin tiedot. Tyypillinen Kansan Uutisten Viikkolehden, Nykypäivän ja Demarin lukija on yli 50-vuotias, Suur-Helsingissä asuva mies. Lukijoista 30-40 % on eläkeläisiä. Kaikkien kolmen lukijoista lähes puolet asuu kahden hengen taloudessa. Suurimmat erot löytyvät koulutustasossa: Nykypäivän lukijat ovat paremmin koulutettuja, ja lähes kolmannes heistä toimii ylempänä toimihenkilönä tai johtotehtävissä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana kaikkien puoluelehtien levikit ovat laskeneet. Joidenkin jopa puolittuneet. Ensi kevään eduskuntavaaleissa 16.3. puolueilla riittääkin haasteita. Pelkillä omilla puoluelehdillä ei pärjätä, kun aktiivisten kansalaisten lisäksi pitäisi ravistella hereille miljoona torkkujaa. Viime eduskuntavaalien aikaan, tammi-maaliskuussa 1999, puolueet panostivat mediamainontaan yhteensä 6,7 miljoonaa euroa, josta 70 % sijoitettiin sanomalehtiin ja 23 % televisioon. Kun tiedetään, että vuoden 1999 budjeteilla ei tavoiteta kansaa yhtä tehokkaasti vuonna 2003, on panostuksia lisättävä – tai ainakin sisältöä. Mielellään molempia.
Lähteet: Suomen Gallup Mainostieto, Levikintarkastus, TGI 2001 |