9.1.2003 | Uutisarkisto

Uusi jaottelu suomalaisen naisen elinkaareen

Kollektiivisen lastenkasvatuksen puolesta puhuneen ja Nobelin rauhanpalkinnon saaneen Alva Myrdalin (1902-86) sosiologisen teorian mukaan naisen elinkaari on jaettavissa kolmeen osaan: koulutus- ja varhaisammattivuosiin, kotivuosiin ja jatkotyövuosiin. Tänä päivänä naisten työssäkäynti on kuitenkin niin yleistä, että luokittelu ei enää toimi. Niinpä mediajohtaja Tina Wessman jaotteli naiset uudelleen kuuteen eri ryhmään iän ja elämänvaiheen mukaan. Harrastukset, kuluttaminen ja suhtautuminen ympäröivään maailmaan korreloivat voimakkaasti elinkaaren vaiheen kanssa.

Emilia on alle 20-vuotias suomalaisnainen, joka asuu kotona vanhempiensa luona. Siirtyessämme seuraavalle ikävuosikymmenelle tapaamme Marian, joka on muuttanut omaan, yhden tai kahden hengen talouteen, ja asuu keskimääräistä useammin kaupungissa. Seuraavassa vaiheessa ja seuraavalla ikävuosikymmenellä on Johanna, jonka arkeen kuuluvat alle kouluikäiset lapset. Häntä noin kymmenen vuotta vanhempi on Helena, jonka lapset ovat teini-ikäisiä. Elinkaaren viidennessä osassa tapaamme Annelin, jonka lapset ovat lentäneet pesästä. Annelille on karttunut ikää 50-64 vuotta. Kuudennen vaiheen nainen, Annikki, on jo jäänyt eläkkeelle.

Ne naiset, joiden elämään lapset eivät missään vaiheessa kuulu, jättävät ”lapsivaiheen” käyttäytymisen väliin. He elävät ja kuluttavat kuten itseään joko nuoremmat tai vanhemmat lapsettomat.

Emilian ja Marian elämässä tärkeää on uusien elämyksien saaminen. He lukevat mielellään lehtiä ja kuuntelevat musiikkia, tapaavat ystäviään ja käyvät ostoksilla. Ostoksiinsa he ovat saaneet virikkeitä mainonnasta, johon suhtautuvat keskimääräistä positiivisemmin.

Eritoten Maria uskoo kovan työn olevan avain menestykseen. Ylimääräisen rahansa hän kuluttaa vaatteisiin, harrastuksiin ja muuhun vapaa-ajan viettoon, kuten esimerkiksi ulkona syömiseen tai juomiseen. Hän haluaa tehdä elämästään mukavan ja nauttia olostaan rehellisen itsekkäästi. Vaatehankinnoissaan hän kiinnittää huomiota hintaan, ja vaatteiden ostamisella hän tuottaa itselleen mielihyvää.

Johannalle ja Helenalle perhe on luonnollisesti kaikki kaikessa ja heille olisi tärkeää säästää lasten vuoksi. Säästäminen ei aina ole helppoa, sillä yli 70 %:lla lapsiperheistä on lainaa maksettavanaan. Rahankäyttö keskittyy voimakkaasti kotiin ja asumiseen. Lapsiperheiden äitien rahankäytössä korostuu rakentaminen ja remontointi, huonekalut ja sisustustekstiilit sekä puutarha. Kun kodin perustarpeet on tyydytetty, Helenan perhe investoi kodinkoneisiin ja -laitteisiin.

Kun lapset ovat lentäneet pesästä, työstä tulee entistä tärkeämpi tekijä ja Anneli pitää sitä jopa vapaa-aikaa tärkeämpänä. Sen ylimääräisen rahan, jota hän ei sijoita tai laita säästöön, hän käyttää lomamatkoihin, autoon tai veneeseen ellei hän sillä kunnosta tai sisusta kotiaan. Vaatehankinnoissaan Anneli suosii laatua.

Lapsettomat naiset ovat – iästä riippumatta – aktiivisia kulttuuritarjonnan kuluttajia. Nuorempana he käyvät mielellään elokuvissa ja pop- tai rock-konserteissa. Iän karttuessa nämä vaihtuvat taidenäyttelyihin ja klassisen musiikin konsertteihin. Myös itseopiskelu ja erilainen itsensä kehittäminen kiinnostaa, matkustamisesta puhumattakaan.

Ulkomaan matkoissa lapsettomat naiset suosivat kaupunkikohteita, kun taas lapsiperheiden äidit useimmiten valitsevat rantalomakohteen. Kotimaan matkailussa matkakohteen valinta vaihtelee merkittävästi elinkaaren vaiheen mukaan. Lapsiperheet suosivat mökkeilyä, ja kun lapset ovat päässeet kouluikään käydään hiihtomatkalla. Anneli suosii kotimaan kaupunkeja – kenties yksi suosikkikohde on Savonlinna, koska ooppera kuuluu mieluisien harrastusten listalle. Annikki puolestaan matkustaa kotimaassa mielellään kylpylään.

Myös suhtautuminen elintarvikkeisiin ja ruoanlaittoon vaihtelee naisen elinkaaren mukaan. Emilia ja Maria myöntävät syövänsä usein epäterveellisesti ja pyrkivät välttämään punaista lihaa. Alle 40-vuotiaat naiset harrastavat ulkomaisia ruokalajeja ja käyttävät runsaasti erilaisia mausteita. Tosin lapsiperheiden äidit haluavat arkiruoan nopeasti ja he suosivat tarjouksia. Anneli ja Annikki arvioivat ruoan vitamiinimääriä, välttävät eläinrasvoja ja lisäaineita sekä kertovat käyttävänsä luomutuotteita.

Alva Myrdal halusi aikoinaan vapauttaa naiset omasta keittiöstä – hän tarjosi ratkaisuksi yhteiskeittiötalouksia.

Lähteet:
TGI syksy 2001/kevät 2002 NMP
Väestörekisteri

Dagmar

Dagmar

Lisää aiheesta