22.9.2011 | Vanhat blogit

Alice´s Bucket List

Dagmarin Digital Manager Lassi Miettinen vietti kesän työvaihdossa Lontoossa. Google+:n hehkuttamisen ja Rupert Murdochin teilaamisen sijaan alan markkinointiväen innosti kuumimpaan keskusteluun teinityttö nimeltään Alice Pyne. Tai tarkemmin sanottuna hänen bloginsa Alice’s Bucket List, joka sai monet yritykset miettimään uudelleen positiivisen PR:n ja goodwillin lainalaisuuksia. Seuraavassa Lassin ajatuksia aiheesta.

Alice on 15-vuotias brittiläinen Hodgkinin tautia sairastava tyttö, joka sai lähes neljän vuoden taistelun jälkeen tietää, että paljoakaan ei ole enää tehtävissä – syöpä on viemässä hänestä voiton. Alice päätti ryhtyä kirjoittamaan ajatuksiaan blogin muotoon itseään ja lähimpiä ystäviään varten ja liitti mukaan ”bucket listin”. Listan asioista, joita haluaisi vielä tehdä ja kokea ennen kuolemaansa.

Yllättäen blogi ja varsinkin bucket list lähtivät leviämään netissä kulovalkean tavoin ja sosiaaliset mediat tulvivat kannustus- ja tukiviestejä Alicelle. Tutut ja tuntemattomat, julkkikset ja yritykset ryhtyivät kilvan auttamaan listalla olevien asioiden toteuttamisessa. Pian Alice olikin jo fanitapaamisessa Take Thatin kanssa ja omisti upouuden violetin iPadin.

#alicebucketlist nousi Twitterissä yhdeksi puhutuimmista aiheista ja brittien pääministeri David Cameronkin osallistui talkoisiin vetoamalla kansaan luuydinluovuttajien määrän nostamiseksi.

Suurella suosiolla on kuitenkin aina myös varjopuolensa; eipä aikaakaan, kun vilpittömän positiiviset kommentit alkoivat saada rinnalleen myös epäilyksiä Alicen tarkoitusperistä. Heräsikö hänessä kenties pieni ahneus maalliseen materiaan, kun lahjoituksia alkoi tippua? Miksi juuri Alicen bucket listilla olevat asiat pitäisi toteuttaa, kun maailmassa on monia muitakin kuolemansairaita? Entä jos Alice onkin terve kuin pukki ja käyttää ihmisten hyväuskoisuutta hyväkseen?

Alicea suuremman ryöpytyksen saivat tuta häntä tukeneet yritykset ja julkisuuden henkilöt, joita syytettiin muun muassa vaanivalla kuolemalla ratsastamisesta ja sen kaupallistamisesta. Kun eräs elokuvateatteri toteutti Alicen toiveen yksityisestä elokuvanäytöksestä, se sai lahjoituksestaan paljon positiivista julkisuutta, mutta kun apajille riensi nopeasti toinen, kolmas ja neljäs yritys helpottamaan Alicen viimeisiä päiviä, alkoi monen mielestä jo itse perimmäinen jalo ajatus kadota raikkaan kaupallisuuden alle.

Miten tässä näin pääsi käymään? Tarina kertoo, että Alice ei ole huijari, eikä hänen tarkoituksenaan blogia aloittaessaan ollut muu kuin lähipiirilleen viestiminen. Myös Alicea auttamaan rientäneet julkkikset ja yritykset tuntuivat olevan (ainakin aluksi) mukana täysin hyvää hyvyyttään ja ilman taka-ajatuksia. Silti myöhemmät tapaukset ja heränneet epäilykset ovat jättäneet kokonaisuuteen ja kaikkiin mukana olleisiin negatiivisen jälkimaun.

Mitä mieltä itse olet? Missä menee hyvän maun rajat ja miten yritysten tulisi tasapainoilla tällä goodwillin trapetsilla?

Voit kertoa ajatuksesi Lassille lassi.miettinen(a)dagmar.fi tai Dagmarin fb-sivuilla osoitteessa http://www.facebook.com/mediatoimistodagmar

Lassi Miettinen

Lassi Miettinen

Lisää aiheesta