Dagmar

Sanoma tappaa satasen eli se yhdistetään Metroon. Ilmaislehtien markkinoilla ei riitä tilaa kahdelle lehdelle.

Iltapäivälehtien levikit laskevat, mutta verkkosivuston kävijämäärät kasvavat jatkuvasti.

Taloussanomat siirtyi pelkkään verkkoversioon.

Tällaisista uutisista voisi joku vetää sen johtopäätöksen, että digitaalisuus syö painettua mediaa kuin ruisleipää niin perinteisen painamisen kuin ihmisten ajankäytön kohdalla. Tietyllä tavalla näin onkin: nykymaailmassa asiat liikkuvat nopeasti ja digitaalisten ratkaisujen kehittyessä vanha tekniikka jää auttamatta jalkoihin. On vaikea mennä sanomaan, olisiko Frenckell selviytynyt paremmin, jos se olisi lähtenyt levittämään valikoimaansa digi”monistamiseen”, mutta digitekniikan kehityksen vaikutus näkyy lopputuloksessa selvästi.

Uusimman tutkimuksen mukaan alle 40-vuotiaista käytännössä kaikki käyttävät verkkoa. Yli 40-vuotiaissa käyttö vähenee, mutta kaikista 16-74-vuotiaistakin yli neljä viidestä on käynyt internetiä viimeisen kolmen kuukauden aikana. Kun ihmiset käyttävät verkkoa jatkuvasti enemmän ja useammin, tulisi mainostajienkin viimeistään nyt miettiä heille sopivia keinoja näkyä digitaalisessa maailmassa. Välttämättä näkyminen ei tarkoita bannerimainontaa vaan jotain ihan muuta. Vakavaa miettimistä olisi kuitenkin syytä harrastaa. Monet suomalaiset yritykset ovat asiaan jo havahtuneet, mutta monet ovat vielä tukevasti unten mailla.

Osa ongelmaa saattaa olla siinä, ettei yrityksen sisällä tiedetä, kuka on esimerkiksi vastuussa omista verkkosivuista. Ovatko yrityksen kotisivut markkinointi- vai IT-osaston leikkikenttää? Mikä on www-sivuston funktio? Ne tuntuvat usein vieläkin olevan vain printtiesite vietynä verkkoympäristöön.

Yksi ratkaisu olisi nimetty henkilö, jonka vastuuna olisi yksinomaan digitaalisten kanavien rooli viestinnässä ja markkinoinnissa. Uusia mahdollisuuksia tulee koko ajan niin paljon, ettei  markkinointijohtajalla tai -päälliköllä voi olla aikaa perehtyä niihin. Vai olenko väärässä?

Matias Vakkilainen