30.11.2011 | Vanhat blogit

Elämä on peliä

Angry Birds- peliä on ladattu 500 000 000 kertaa. Sen kehittänyt yritys on sanojensa mukaan miljardin arvoinen. Lukuinen määrä ihmisiä taistelee kaupunkien herruudesta, virtuaalisesti Shadow Cities- älypuhelinpelissä.Humanitaarisen katastrofin yllättäessä ei tarvitse lahjoittaa rahaa järjestön kautta, vaan esimerkiksi 2009 pystyi ostamaan Farmvillessä ”maisseja Haitilaisille”.

Onko ihmekään, että perinteisetkin yritykset ja brändit yrittävät hypätä mukaan pelien maailmaan saadakseen kuluttajat entistä enemmän koukkuunsa?

Jännitys, pisteiden kerääminen ja erilaiset tasot eivät sinänsä ole mitään uutta, mutta niitä ajatellaan enemmän pelimäisenä kuin ennen. Kuinka moni Platinum- Gold – mikäikinäonkaanarvokas termi- korttien tavoittelija ajattelee etenevänsä pelimaailmassa? Ideanahan on kuluttaa enemmän, jotta nousee korkeammalle kuin muut ja saa ylemmän tason etuja käyttöönsä.

Foursquare, Gowalla, GetGlue, ynnä muut palvelut jakelevat merkkejä, ”badgeja” erinäisten saavutusten myötä. En tiedä mitä teen Swarm-badgella, mutta kauan sitä metsästin ja hyvältä tuntui sen napsahtaessa MM2011- torijuhlinnan tuoksinassa. Hyvältä tuntui myös statuksen nousu eräällä keskustelufoorumilla; ennen olin pelkkä rookie, nyt jo keskitason osallistuja. Tärkeintä on statuksen näkyminen kirjoituksien vieressä, eihän tiedolla yksin mitään tee.
Kaikki tämä pelailu on johtanut entistä tarkempaan pelillistämisen ja sen osa-alueiden tarkasteluun. Michael Wun mukaan gamification on pelinomaisen sitoutumisen ja toimintojen aikaansaamista eri peleistä tuttujen mekaaniikkojen avulla. Kuten hän toteaa, ihmiset rakastavat pelejä. Jo koululaisia motivoidaan oppimaan pelimäisten opetusmetodien kautta – miksei sitten työntekijöitä tai mikä meidän markkinoijien kannalta tärkeämpää, kuluttajia?
Kun sukeltaa syvemmälle Michael Wun blogikirjoitusten maailmaan pelillistämisen periaatteista, ymmärtää tarkemmin pisteiden keräilyn, palkitsemisen ja haasteiden tärkeyden. Kaiken takana on ihmisen, ja siis kuluttajan, perustarpeiden tyydyttäminen. Jossain välissä vanhan koulukunnan kunnioittamat Maslowin perustarpeet on jo tyydytetty, aina, jolloin haasteet ja itsensä toteuttaminen nousee valokeilaan. Mutta, kuten yleensäkin, ihmiset eli pelaajat kyllästyvät.
Tässä pelillistämisen huumassa pitäisi muistaa se, että kaikkea voi myös olla liikaa. Jos kuluttaja keräilee jokaisessa mahdollisessa palvelussa tai kaupassa pisteitä, merkkejä ja kisailee kavereiden kanssa niin idea ja merkitys alkaa pikku hiljaa haihtua. Onko kenellekään tullut vielä yliannostusta merkkien keräilystä?
Ps. poistin Farmvillen ollesani levelillä 68 – viljakasvien istuttaminen ja farmista huolehtiminen söi liikaa aikaani eikä kukaan täysjärkinen kaverini suostunut lähettelemään minulle lehmiä. Damn.
Heini Ulmanen

Heini Ulmanen

Lisää aiheesta