Mainostajan pohtiessa sopivaa mediaympäristöä mainokselleen koko tapaus antaa varsin erikoisen mielikuvan lehden päätoimittajan tai kustantajan suhtautumisesta yleisen keskustelun rajoittamiseen.
Anna-lehdessä ollaan kohusta yllättyneitä – mutta positiivisella tavalla. Lehden päätoimittaja Emma Koivula lähes hykertelee artikkelin herättämästä voimakkaasta keskustelusta.
MTV3:n haastattelussa Annan päätoimittajan kommentti puolustaa avoimen keskustelun käymistä artikkelin keskusteluihin nostamasta aiheesta. Uusimmasta, Emma Londonin blogipostauksen sensuroimiseen liittyvästä kohusta voisi kuitenkin tulkita, että avointa keskustelua voidaan käydä vain siihen asti, kuin se yrityksille tai niiden edustajille sopii. Lopulta ei ole kyse siitä missä menee sähköpostiviestin luottamuksellisuuden raja – oliko julkaiseminen sopivaa vai ei. Annan päätoimittajan sähköpostivastauksen sisältö on hyvin geneerinen, eikä sisällä mitään luottamuksellista tai edes maineen vuoksi varjeltavaa tietoa.
Vaikka Anna-lehti saattaa tietyille kohderyhmille profiloitua Kiesi-kohuun, London-case tuskin suurta yleisöä tulee kuitenkaan koskettamaan. Mainostajan kannalta tilanne kuitenkin vaikuttaa arveluttavalta: voiko toimija, joka ei edes case Lehtovaaran jälkeen hahmota julkisuuden hallintaa sosiaalisissa medioissa olla uskottava yhteistyökumppani nykyisessä mediaympäristössä?
Yhden asian Lehtovaara ja Anna toivottavasti opettavat muille yrityksille. Kuluttajat on syytä ottaa tosissaan.
(kirjoituksen mielipiteet ovat kirjoittajan omia, eivätkä ole mediatoimisto Dagmarin kannanotto tapaukseen)