Artisteille toki kuuluu korvaus, jos heidän käden- tai hengenjälkeään esimerkiksi kuluttajien toimesta kulutetaan. Mutta jo alkuperäinen kasettimaksu, mahdollisesti tulevista versioista puhumattakaan mielestäni todistaa, miten taidetta ja sisältöjä tuottava teollisuus on epäonnistunut osaamisensa kaupallistamisessa ja erityisesti kuluttajakäyttäytymisen muuttumiseen vastaamisessa. Freemium on ollut jo vuosia lukuisien bisneskirjojen aiheena, mutta toisissa piireissä ehkä liian piiloteltu aihe.
Keskustelin eräässä foorumissa hiljattain A.W. Yrjänän taannoisesta Spotify -kommentista, jossa hän muistaakseni kritisoi saaneensa vain 50 euroa korvaukseksi, vaikka biisejä oli kuunneltu yli 400 000 kertaa. Toisaalta, jos suuri radiokanava soittaa parikin kertaa biisin, lienee tavoittavuus, tai tässä tapauksessa kuunteluiden määrä samaa luokkaa. Ja tuntematta teostomaksujen radiosoitosta, uskon, ettei muusikko olisi saanut edes samaa kuin Spotifysta.
”Mutta Spotify ei ole radiosoittoa, vaan se korvaa levymyynnin!”, sain vastaukseksi. Niin, radiosoittokin voisi korvata levymyynnin, jos kännykkäradioiden käyttö olisi yleistynyt. Jos – jos – jos. Kehittyvä teknologia ei ole kuluttajan vika vaan etu. Jos bisnes ei pysy perässä, on ehkä aika miettiä uusia tuulia.
Mitä mieltä olet?
* Lähde: Talouselämä 22/2012