Small kertoo tutkimuksesta, jossa he seurasivat magneettikuvauksen avulla sitä, mitä aivoissa tapahtuu Google-haun aikana. Small ja muut tutkijat koostivat kaksi ryhmää: toinen koostui ”diginoviiseista” ja toinen kokeneiksi tietokoneenkäyttäjistä. Molempien ryhmien aivot kuvattiin, ja sen jälkeen ryhmien jäseniä pyydettiin tekemään nettihakuja tunnin päivässä seuraavien viiden päivän ajan. Tämän jälkeen magneettikuvaus toistettiin.
Nettimaailmaa jo aiemmin tunteneilla aktivoitui tietty aivojen hermoverkon osa otsalohkon etuosan vasemmalla laidalla, kun digitumpuloilla tällä alueella näkyi toimintaa vain niukasti tai ei lainkaan. Toisaalta jo lyhyellä harjoittelulla näkyi muutoksia aivotoiminnassa; toisen kuvauskerran jälkeen noviiseilla huomattiin aivojen aktivoituneen nettikonkareiden tavoin. Vain viisi tuntia riitti siis tekemään muutoksia aivosolujen linkittymiseen.
”Kyseinen aivoalue toimii päätöksenteossa ja mutkikkaan informaation yhdistämisessä, ja sen arvellaan säätelevän myös aistimusten ja ajatusten yhteispeliä sekä työmuistia. Kuulostaa juuri sopivalta paketilta nettihaun hallintaan”, Small kommentoi.
Smallin mukaan elämme jatkuvassa puolitarkkaavaisuuden tilassa; olemme joka hetki valmiita hyppäämään kesken sähköpostin kirjoittamisen vastaamaan meseviestiin tai reagoimaan Spotify-mainoksiin. Tämä saattaakin johtaa stressin uuteen muotoon, ”teknoburnoutiin”. Toisaalta aivot virittyvät uuteen maailmaan; tutkija Pam Briggs havaitsi että terveystietoja etsiessään nettisurffailijat silmäilivät kutakin hakutulosta keskimäärin kaksi sekuntia. Briggs huomasi, että olennaista tietoa sisältäviin lähteisiin keskityttiin kuitenkin kauemmin kuin muihin hakutuloksiin.
Kun aivomme muuntuvat digiaikaan sopiviksi, niin ihmisten väliseen vuorovaikutukseen ja kommunikaation käytetyt hermoyhteydet surkastuvat kasvokkaisen toiminnan vähentyessä. Siispä seuraavassa tylsässä palaverissa istuessasi voit ajanhukan sijaan ajatella huoltavasi aivojasi.