Tilasin äskettäin kirjoja poikkeuksellisesti suomalaisesta verkkokirjakaupasta. Maksaminen kuitenkin muodostui hiirisormen niveliä raastavaksi kompastuskiveksi.
Prosessi meni kutakuinkin seuraavasti:
2. klikkauksesta siirryin Luottokunnan (tai vastaavaan kolmannen osapuolen palveluun) syöttämään luottokortin numeron
3. kortin numero ok, klikkaamalla siirryin verkkopankkiin vahvistamaan henkilöllisyyden
4. tunnistautuminen ok, klikkaamalla siirryin takaisin kolmannen Luottokunnan palveluun
5. maksu ok, klikkaamalla siirryin takaisin verkkokauppaan
6. verkkokaupassa sain vielä kertaalleen vahvistuksen onnistuneesta ostoksesta.
Verkkokaupalla on luonnollisesti näppärää hyödyntää kolmannen osapuolen maksumoduuleita, ja vastaavasti luottokorttiyhtiö mielellään vähentää omaa riskiään pakottamalla luottokortin käyttäjät tunnistautumaan verkkopankissa. Kokonaisuudesta unohtuu kuitenkin yksi olennainen seikka: kukaan ei viitsinyt huomioda käytettävyyttä kuluttajan näkökulmasta.
Verkkokaupan ylimääräisen klikkaulun aiheuttamat harmaat hiukset lienevät kuitenkin suurelle massalle esimerkiksi luotettavuutta pienempi ongelma:
palauttaa sen, muttei saa lakiin säädetyn palautusoikeuden mukaisesti
rahojaan takaisin. Pahimmillaan kuluttaja voi menettää tällaisissa
tilanteissa tuntuvan määrän rahaa.
Tällaiset ongelmat ovat tyypillisempiä pienten verkkokauppojen kohdalla, sillä
niillä ei välttämättä ole palautustilanteessa varaa maksaa tuotteesta
maksettua summaa takaisin. [Kuluttajariitalautakunnan puheenjohtajan, Pauli] Ståhlbergin mukaan helpoin tapa välttää turhat
riskit on suosia suuria yrityksiä ja maksaa ostokset luottokortilla.
(YLE)
Vaihtoehtoisia, ainakin näennäisesti turvallisia maksutapoja toki on. Esimerkiksi Suomen Maksuturva toimii välikätenä rahan ja tavaran vaihtamisessa: myyjä saa maksun vasta asiakkaan varmistettua, että tavara on oikea. Palvelut eivät kuitenkaan ole kansainvälisiä ja rajoittuvat vain tiettyihin verkkokauppoihin.
Verkko-ostaminen onkin tasapainottelua nopean ja miellyttävän asioinnin sekä turvallisuuden ja kolmannen osapuolen palveluissa rämpimisen välillä, johon perinteiset luottokortit tuntuvat olevan toistaiseksi tehokkain ratkaisu. Ainakin, jos niiden käyttämistä varten ei tarvitse tunnistautua erikseen verkkopankissa. Tekemistä siis riittää, jos verkkokaupassa halutaan päästä samanlaiseen tieteellisyyteen, mitä esimerkiksi kivijalkakaupan myymäläasettelu vaikkapa hajusuunnitteluineen edustaa.