Sini Liila

 

 

”En tajunnut, että se maksaisi siinä vaiheessa niin paljon, tämähän oli alun perin ihan pikku juttu.”

 

Sivustouudistus, huh, mistä aloittaisi. Ennen muinoin aloitettiin etusivusta. Pyydettiin graafikkoa ”luonnostelemaan, miltä se voisi näyttää” ja lähdettiin siitä liikkeelle. Tämä lähestyminen toimi jossain määrin vielä 2000-luvun alkuvuosina, mutta oikeasti hyvä metodi se oli silloinkin vain noin kahden sivun sivustoille.

Noista ajoista on tultu pitkälle. Tässä välissä on tapahtunut monenlaista, ja ”miten kesyttää verkkosivustoprojekti”-nimistä haastetta on lähestytty jos jonkinlaisista kulmista. On kokeiltu mm. vaiheistettua projektointia tarkkoine vaatimusmäärittelyineen – joka usein webin puolella lipsahti toivomusmäärittelyksi – ja päädytty lopulta siihen, että ihmisen on sittenkin helpompi olla lyhytjänteinen ja tehdä asia kerrallaan. Nykyään sivusto pyritään rakentamaan niin, että iso kuva on mielissä, mutta toteutus tehdään ”ketterästi vaiheittain”.

Viime aikoina on kuitenkin esiintynyt enenevässä määrin arvostelua tämän hetken Kultaisia lehmiä, agilea, leania ja scrumia, kohtaan. Nähtäväksi jää, mihin olemme matkalla, mutta yksi asia tuntuu todennäköiseltä: tulkkia tarvitaan.

Projekti alkaa, kaikki kunnossa – vai onko?

Verkkosivustoprojektin ensimmäinen varsinainen palaveri, kickoff, aloitus, launtsi käynnistyy. Asianosaiset istuvat pöydän ääreen, ehkä jopa fyysisesti, jotta saadaan ”hyvä tuntuma”. Henki on hyvä, ”yhteinen tahtotila” löytynyt ja kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että nyt tehdään priimaa. Päätetään kerätä eri sidosryhmien toiveet ja ”kirkastaa tavoitteet”. Nämä myös kirjataan viisaasti ylös. Sitten aloitetaan työt.

Muutama viikko tai kuukausi myöhemmin samassa projektipöydässä kohisee: mikä tämä on, miksei tästä ole huolehdittu, kenen vastuulla asia oli. Mitä nyt, kaikkihan oli selvää, roolituksetkin onnistuivat hyvin. Projektiryhmä on 90 %:n todennäköisyydellä kohdannut keltahampaisen hirviön nimeltä Piilovaatimukset.

Piilovaatimus on tarve, joka on todellinen ja ollut olemassa jo projektin käynnistymisestä asti, mutta tullut esiin vasta siinä vaiheessa, kun sen toteuttaminen helposti ja kustannustehokkaasti on jo liian myöhäistä.

Tässä vaiheessa piilovaatimuksen voi käsitellä enää kahdella tavalla: kyseinen toiminnallisuus tai sivuston osanen rakennetaan lisätyönä ja siitä ollaan valmiita maksamaan (rahaa, aikaa tai omia resursseja) tai se siirretään vaatimuslaarista toivomuslaariin ja toteutetaan joko myöhemmin tai ei lainkaan.

Mistä näitä piilovaatimuksia sitten kumpuaa, eikö projektin tilaaja osaa ajatella omia ja asiakkaidensa tarpeita, kun kysytään? Ei, tästä ei ole kyse, eikä pahansuovuudesta, laiskuudesta tai välinpitämättömyydestä.

Piilovaatimus ei tule esiin, koska projektin tilaaja ei vielä tiedä sen merkitystä verkkosivustoprojektille, eikä toteuttava taho osaa kysyä sen perään, koska ei tiedä sen olemassaolosta, sillä se liittyy ensisijaisesti tilaajan liiketoimintaan tai asiakassuhteisiin, eikä vastaavaa juuri siinä muodossa ole aiemmin esiintynyt.

Joskus vaatimukset pullahtavat kesken kaiken esiin puutteellisen suunnittelun seurauksena, mutta nämä ovat onneksi viime vuosina vähentyneet. Mutta vaikka suunnittelu on tehty ajan ja vaivan kanssa, se ei välttämättä onnistu huomioimaan kaikkia tarpeita, koska todellinen yhteinen ymmärrys jää tulkkaamatta.

Mikä on koodarikuiskaaja?

Koodarikuiskaaja toimii tulkkina ja sanoittaa tarpeet, joita ei ole ehditty, osattu tai haluttu ajatella.

Kuiskaaja myös fasilitoi keskustelua eri tahojen välillä, jotta saadaan mahdollisimman nopea ja pitävä päätös, muutetaanko nykysuunnitelmaa vai ohitetaanko tarve. Rooli kuulostaa pitkälti projektipäällikön työltä, mutta sillä erolla, että kuiskaaja ei ensisijaisesti (sillä hetkellä) mieti kustannuksia tai aikataulua yrittäessään tulkita, mitä tilaaja sanoo ja mitä todellisuudessa tarkoittaa, tai mitä toteuttaja haluaa ja mitä projekti todella tarvitsee onnistuakseen.

Vaikka nimi on hieman leimallisesti koodarikuiskaaja, kyseessä voi olla tulkkiapu minkä tahansa projektiin osallistuvien tahojen välillä. Termi voisikin olla vaikka projektikuiskaaja. Yleisimmin olen itse ollut mukana tilanteissa, joissa rikkinäinen puhelin juuri web-kehittäjien ja projektin tilaajien välillä on aiheuttanut viivästyksiä ja lisäkuluja, mutta muunkinlaisia on. Tärkeintä kuiskaamisessa on muistaa, että kumpikaan taho ei tahallaan hidasta tai haittaa projektia, ainoastaan tulkinnat ja näkemykset leikkivät piilosta – ja välillä riitelevät.

Kuiskaajana voi toimia koodari, projektin tilaaja tai tilaajan tai toteuttajan projektipäällikkö, konseptisuunnittelija tai AD. Tittelillä ei ole väliä, joskin jonkinlainen päätäntävalta helpottaa tekemistä käytännössä.

Kuiskaaja voi olla kuka tahansa, jolla on herkät korvat, aiheosaamista ja aikaa.

Useimmiten tämä tulkin rooli jää vajavaiseksi jälkimmäisestä syystä: kenelläkään projektiin osallistuvalla ei ole aikaa metsästää piilovaatimuksia ja muotoilla niitä niin, että ne aukeavat koko projektiryhmälle. On myös aina oma haasteensa tuoda vaatimuksia esiin, jos ne joutuu raahaamaan puskista kesken projektin; johan kaikki on sovittu, sprintti on jo suunniteltu, ehkä se istuu seuraavaan, mutta oletko nyt ihan varma, että tämä on oikeasti tärkeää…

Parhaaseen tulokseen päästään, kun kuiskaaja on mukana alusta asti ja kutsutaan avoimesti kaikkiin pöytiin projektin varrella – jatkumo on tälle roolille erittäin tärkeää. Kuiskaajan puolestaan täytyy muistaa, että hän ei edusta laskun maksajaa eikä palveluntarjoajia, vaan heitä kaikkia, eli projektia ja ennen kaikkea sen lopputulosta.

Vaatimus vs. toivomus

Kirjoituksessa mainitaan ero sivustoprojektiin liittyvän ’vaatimuksen’ ja ’toivomuksen’ välillä. Tämä pieni, ehkä semanttiselta pohdinnalta vaikuttava ero on tärkeä.

Vaatimus on todellinen tarve, joka liittyy siihen, miten hyvin sivuston loppukäyttäjä onnistuu sen avulla toimimaan niin, että se tukee sivuston omistajan tavoitteita suoraan tai välillisesti.

Suomeksi: ’vaatimus’ tuottaa rahaa ennemmin tai myöhemmin.

Toivomus on asia, joka olisi kiva olla olemassa, mutta kumpuaa enemmän tavasta ja tottumuksesta, omasta preferenssistä tai esimerkiksi trendeistä kuin edellä mainituista ns. raskaista syistä.

Rajankäynti vaatimusten ja toiveiden välillä ei ole helppoa. Joskus toiveistakin halutaan maksaa, eikä projektin toteuttava taho tällöin koe suurta painetta kyseenalaistaa niitä. Mutta jos todella halutaan kutsua projektia onnistuneeksi, kannattaa toteuttajankin pitää paino vaatimuksissa ja pyrkiä vähentämään turhia toiveita kassavirran uhallakin. Esitänkin loppuun tuplahaasteen: tilaaja, nimitä seuraavaan projektiisi täysvaltainen kuiskaaja ja vaadi toteuttavaa tahoa tekemään sama – voitte molemmat yllättyä.

 

Haluatko käynnistää sivustouudistuksen, johon nimetään täysvaltainen kuiskaaja? Ota yhteyttä: Henri Kangassalo, 040 668 3144, henri.kangassalo@dagmar.fi

Oma media haltuun -juttusarjassa puhutaan kanavasta, jota yritys itse hallitsee. Vaikka myös sosiaalinen media voidaan laskea tällaiseksi, täysi kontrolli saavutetaan lähinnä omalla verkkosivustolla ja uutiskirjeissä. Ja se kontrolli kannattaa hyödyntää! Omassa mediassa yritys pääsee ääneen juuri niistä asioista, joiden se kokee hyödyttävän asiakkaitaan, sillä tavalla kuin itse haluaa.

Sarjan seuraavan osan teemana on sisältölasso.