Entä mitä pidetään ensimmäisenä Suomeen ostettuna lastenohjelmaformaattina? Onko Peppi Pokémonia vahvempi? Katsovatko aikuiset animaatioita? Lue mediajohtaja Tina Wessmanin hauska tiivistelmä lastenohjelmien historiasta Kylli- ja Arja-tädistä tämän päivän Rakettijengiin ja Nokkapokkaan.

Television lastenohjelmilla on pitkät perinteet. Yle on tarjonnut ohjelmia lapsille lähetystoiminnan käynnistymisestä asti – esimerkiksi Kylli-tädin ensiesiintyminen ruudussa tapahtui jo 1950-luvun loppupuolella.

Lastenohjelmista on jäänyt eri sukupolville omat tunnuslauseensa, joista osa on siirtynyt myös nuorempien sukupolvien käyttöön. Harva taitaa tietää, että sanonta ”10 pistettä ja Papujakaijamerkki!” on lähtöisin vuosina 1965-68 esitetystä lastenohjelmasta nimeltä Papukaija.

1960-luvun lopulla lasten ja isien suursuosikki oli Tenavatuokio ja sen juontaja Arja-täti. Tenavatuokio lienee ensimmäinen Suomeen ostettu lastenohjelmaformaatti. Se oli lähtöisin Englannista, jossa ohjelma tunnettiin nimellä Romper Room.

Pikku Kakkosen ensimmäinen lähetys nähtiin 11.1.1977. Tuolloin olohuoneisiin astui Nukkumatti eli itäsaksalainen nukkeanimaatio Sandmann. Jokin aika sitten elokuvateatterien valkokankaalle astuneella Röllillä on myös pitkät perinteet – hänen seikkailunsa alkoivat Pikku Kakkosessa vuonna 1986. Aluksi osa katsojista piti Rölliä pelottavana, mutta vuosien saatossa hänestä tuli kestosuosikki.

Nykyisin maanantaista torstaihin kello 17:20 esitettävä Pikku Kakkonen on saanut kilpailijoita kaupallisilta kanavilta. Arkiaamuisin Nelonen esittää animaatiosarjoja seitsemästä kahdeksaan ja MTV3-kanavalla on tarjolla animaatioita arki-iltapäivisin kello 15:10-15:40. Juniorikansalaisten varsinainen tv-päivä sijoittuu kuitenkin viikonloppuun, jolloin lastenohjelmia on tarjolla aamukahdeksasta kymmeneen – sekä Ylen TV2:lla että MTV3-kanavalla.

Mutta miten lastenohjelmia katsottiin tammikuussa 2002?

4-9-vuotiaiden suosikki oli TV2:n animaatiosarja Peppi Pitkätossusta, jonka tempauksia tapitti keskimäärin yli 160 000 tämän ikäistä muksua. Myös 4-14-vuotiaissa Peppi upposi hyvin sekä tyttöihin että poikiin. Ja kyllä lapsiperheiden vanhemmatkin seurasivat mitä edesmenneen Astrid Lindgrenin anarkistiksikin nimetty maailman vahvin tyttö oikein puuhasteli. Kaupallisesta tarjonnasta nuorinta ikäryhmää kiinnosti eniten Pokémon ja Rakettijengi.

Lastenohjelmista 10-14-vuotiaiden suosikkeja olivat MTV3:n Pokémon, Rakettijengi ja Nokkapokka sekä TV2:n Muumilaakson tarinoita, jota myös vanhemmat katsoivat keskimääräistä enemmän.

TV2:n lastenohjelmat puhuttelivat 4-14-vuotiaita tyttöjä – kaikki ohjelmat, joista heidän osuutensa oli yli 40 % katsojista, esitettiin tällä kanavalla. 10-14-vuotiaita poikia taas kiinnostivat Nelosen arkiaamujen piirretyt sekä MTV3-kanavan Nokkapokka – näiden ohjelmien katsojista yli puolet oli näitä miehenalkuja. Samoja animaatioita katsoivat myös lapsiperheiden vanhemmat, esimerkiksi perjantaiaamun Godzillan katsojista peräti 39 % oli vanhempia, joilla on 0-17-vuotiaita lapsia.

Vaikka lapset käyttävät television katseluun vähemmän aikaa kuin aikuiset keskimäärin, ovat lastenohjelmat heille hyvin tärkeitä. Katsomisintensiteetti on aivan omaa luokkaansa: lapset pysyvät lastenohjelmaa esittävällä kanavalla uskollisesti eivätkä vilkuile muita kanavia silloin kun omaa ohjelmaa esitetään.

Lähteet: FINNPANEL / TV-mittaritutkimus 1.1.-30.1.2002, www.yle.fi/lapset